Kädet puhuvat
Irtokynsiä käyttävät vain hutsut ja huonot naiset, opetti asiakas mainostoimistokollegoilleni. Onneksi en ollut paikalla, sillä Homer Simpson minussa olisi sanonut d’oh. Olin etäisesti harkinnut irtokynsiä ratkaisuksi tehdä jotain hyvin käytännönläheisille (lue: rumille) kynsilleni. Ainakin ne olisivat olleet halpa konsti. Liiankin halpa, jos ne kauneusammattilaisen mielestä kertovat kantajansa olevan kaupan. Mitähän käsille sitten keksisi? Luulen, että tuntisin oloni myös rakennekynsissä ihan liian tuksuiseksi. Sitä paitsi en tahdo invalidisoitua kynsillä, joilla en pystyisi edes käyttämään työvälineitäni tietokonetta ja puhelinta. Duunissa vielä voisikin olla morsiusrampa – tää ei nyt pystyis hommiin kun tällä on nää rakikset, joten jos ne vaikka hoitais tän työt – mutta talli- tai puutarhahommista en pystyisi luopumaan. Näyttäkää minulle nainen, joka on rakennekynsien kanssa irrottanut jääpaakkuja kavionpohjasta tai menestyksekkäästi lapioinut soraa, niin saatan tulla kynsiuskoon. Sitä ennen saavat jäädä. Minulla on vielä sellainen salaisuus, että en ole koskaan käynyt mani- tai missäänmuussakaankyyrissä. Älkää kertoko kenellekään, kun se on aika kiusallinen juttu ääneen sanottavaksi. Olin nuori ja minulla ei ollut rahaa ja muita vakioselityksiä. Olin myös reilusti yli kolmenkymmenen, kun ensimmäistä kertaa käytin kynsiviilaa. Se kirskuu minusta edelleen tavattoman ikävästi ja tunne vihloo silmämunissakin. Kovin ahkeralla käytöllä ei siis viila vieläkään ole. Sen kyllä huomaa. On aika rujoa luetella käsisyntejään. Oikea nainen nyt vain pitää huolen käsistään, ne kun ovat käyntikortti ja varmaan sielun peili ja vielä tunteiden tulkkikin. Mistähän luonnontilaiset kädet viestivät? Että olen ihan käsi? Siinä on vaan se, että vaikka miten kädet olisivat käyntikortti, ne ovat myös lapionvarrenkannatin, hevosenharjain ja takkapuunkannin. Sillä käyntikortilla pitelen kirjaa pakkasessa bussipysäkillä, kun on niin hyvä kohta kesken, ettei malta lopettaa, vaikka kädet miten sierettyisivät. Siksi käteni näyttävät miltä näyttävät, siksi minun käyntikorttini on pakkasenpurema ja muutenkin järsityn oloinen. Jotain pitäisi keksiä. Hyviä ideoita otetaan vastaan, ehkä myös vähän käytetyt hansikkaat.
Kommentoi > [2]
Kommenttia >
|