Toptykkäsen perheen häät

Jo ennen kuin olimme saaneet päätettyä mitään konkreettista häistämme, meillä oli kieltolista. Se takuulla kertoo meistä paljon.

Toptykkäset sanoivat top tykkänään leikeille. Emme ole leikkisiä. Emme leiki normaalioloissa koskaan mitään kenenkään kanssa, miksi sitten häissä? Sitä paitsi perheemme ja ystävämme ovat ihan sinällään aimo ohjelmanumero, josta mieheni käyttää termiä italialainen kalatori. Jos tapahtuu ihme ja kansa alkaa naputella sormiaan pöytään, jonkinlaista ohjelmaa voi aina keksiä. Aina voisi vaikka heittää powerpoint- tai fläppisulkeiset parisuhteemme historiasta, nykytilasta ja tulevaisuudesta pylväs- ja piirakkadiagrammein. Jo taas maistuisi keskustelu sen jälkeen.

Aivan ehdottomasti ketään ei ryöstetä. Tiedän ihmisen, joka oli sanonut häidensä loppuvan siihen paikkaan, jos hänet ryöstetään. Olen henkilönä ja morsiamena vähän miedompi, mutta minustakin ryöstö on ankeuttaja. Jos kaipaan taukoa kekkerihumusta - millä monet perustelevat ryöstöä - ryöstän itseni ja mieheni johonkin olemaan hiljaa kaksin. Tai sitten ryöstän kaason tai siskon jonnekin kulman taakse käyttäytymään kanssani lapsellisesti, jos väsyn olemaan kaikkien katseltavana ja nätisti.

Meillä ei heitetä mitään, päätimme alunperin. Nämä ovat häät, eivät pommitus. Kimpun nappaamisen sijaan vanhapiika soisi itselleen paremman sauman päästä miehiin heittelemällä itse herraväelle esimerkiksi puhelinnumeroaan tai alusvaatteitaan.

Kimpun heittäminen on tietty ihan suloinen rituaali, jonka alkuperänä lienee onnen jakaminen: onnea on maailmassa vakiomäärä, ja kiltti morsian luovuttaa osan omastaan antamalla kukkansa pois.

Nyt kun rupesin miettimään asiaa, kimppumetälle osallistuminen saattaakin avata flaksihanan. Sehän osoittaa edes jonkinlaista valmiutta heittäytyä kohti pariutumista, ja koska usko siirtää vuoria, sinkkumme saattaakin saada miehen.

No okei, kukkasen voisinkin just ja just viskata, mutta minun mekkoni alta ei missään tapauksessa, ikinä, kaivella minkäänlaisia alusvaatteen osia heitettäväksi äijille. Korkeintaan voisi ostaa pikkuhousuja paketissa ja viskellä niitä sinkkujätkille kuin rockstaroille, mutta niitä ei todellakaan löydettäisi minun vaatteitteni alta. Ainakaan, ihan missäänmissään oloissa mekon alta ei löytyisi mitään hassunhauskaa, kuten kumiankkoja, tuttipulloja tai mummarialushousuja. Ei meillä ole huumorintajua sellaiseen.

Meillä oli varmaan jokin muukin asia kieltolistalla, mutten saata nyt muistaa. En ehkä edes kertoisi, vaikka muistaisinkin, jottemme vaikuttaisi ihan tavattoman negatiivisilta ihmisiltä. On meillä sentään sallittujakin asioita, niin kuin että saa puhua. Pääasiahan kai on, että kaikilla on mukavaa. Tai edes itsellä.

Kommentoi > [0] Kommenttia >