Polttarisankarittarena

Aina toisinaan mietin, mitä tarvittaisiin, että minusta saisi piiskattua kaikein ilkeyden pois. Polttareissani se selvisi – rakkautta. Varoituksena viattomalle lukijalle siis kerrottakoon, että seuraa blogipostaus ilman sarkasmia, häijyilyä tai pahaa sanottavaa.

Siinä kun pääsi käymään niin, että tajusin polttareissani, kuinka tavattoman onnekas voikaan ihminen olla. Sen lisäksi että on menossa naimisiin äärest hienon miehen kanssa, voi vielä saada vielä tajuttoman hyvät polttarit.

Polttareilta ennakkoon saamani postikortti oli määrännyt, että ei uteluja eikä viekkautta ennakkoon. En yhtään udellutkaan, vaan odotin lauantaiaamuna kypärä päässä ja raippa kädessä, kuten saamani pukukoodi oli määrännyt. Noutajat veivät minut loistavalle aamuratsastuslenkille kartanomaisemiin ja linnunlauluun. Ensimmäiset kuohuviinit odottivat heti ratsastuksen jälkeen, ettei pääsisi tulemaan jano ennen seuraavaa rastia. 

Se taas oli brunssi, jossa oli herkkujen ja uusien skumppamäärien lisäksi tarjolla myös ystävyydestämme kertovia lahjoja jokaiselta osallistujalta. Minun piti arvata kustakin lahjasta, keneltä se on, ja kertoa ystävyydestämme. Ystävyyssuhteitani määrittävät saamieni lahjojen mukaan esimerkiksi neonpinkit stringit, kasviskeittokirja, pomppiva poni, puuterinväriset tukisukat, lonkerotölkki ja trancemixtape vuodelta 1999. 

Brunssi antoi energiaa kohdata aktiivisen superpäivän, johon kuului seuraavaksi suklaan tekemistä ja suklaaputouksen nauttimista (siskoni muotoilu aiheesta: “söin suklaaputouksen”). Kiltit ystävät pitivät huolta myös nesteytyksestä kahvilla ja yllättäen skumpalla ennen kuin taksi vei taas seuraavaan yllätysosoitteeseen. Pääsimme treenaamaan alastonmallin piirtämistä Jani Leinosen opastuksella.  Huomasin ihmeekseni piirtäväni vasemmalla kädellä paremmin kuin oikealla. Viimeistään tässä vaiheessa jutut kiihtyivät täysin ala-arvoisiksi. Taide varmaan innoitti. 

Onneksi edessä oli kaikenlaisten likaisuuksien ja törkeyksien piiskaamista pois ihmisestä, sillä meille oli varattu hotellin sviitti saunoineen, jossa odotti morsiussaunotus asiaan kuuluvine riitteineen. Nälkähän sellaisessa menossa tulee, joten tarjolla oli suosikkiannoksiani nepalilaisesta ravintolasta. Miten ne muistivat sellaisenkin? Löylytetty, skumpatettu ja alu gobitettu naamani sai ammattiapua ja hiuksetkin vielä bilekampauksen, jotta tohtisin remuta kaupungin yössä. Setti onnistui sen verran hyvin, että varautunut tosikko-Saara tanssi pöydillä. Asiaa auttoi luullakseni kaverien esimerkin lisäksi myös tähän mennessä kumottu uima-altaallinen kuohuviiniä. 

Aamulla olikin sitten pelästynyt olo (kiitos termistä, M!), johon oli lievitykseksi brunssia laatuseurassa ja – tämä kohta viimeistään sai minut itkemään – taksiraha kotiin. Kaiken ne osasivat ajatella. Olen aivan tavattoman liikuttunut siitä, miten loistavia ystäviä ja mieletön sisko minulla onkaan. Miten tavattoman etuoikeutettu olenkaan, kun lähipiiriini kuuluu niin viisaita, hauskoja ja hyväsydämisiä ihmisiä, jotka vielä olivat käyttäneet tavattomasti aikaa, vaivaa ja rahaa sen eteen, että minä saisin juhlia. En ole tehnyt mitään ansaitakseni näin hienoja ystäviä. Sain sellaiset polttarit, joiden takia kannattaa mennä naimisiin. Nöyräksi se vetää, niin kuin hiihtäjä sanoisi.

Kommentoi > [2] Kommenttia >